Ukrainan sota voi huolestuttaa lapsiakin – psykologi antoi kolme tärkeää neuvoa, miten helpottaa lapsen oloa

Uutiset ovat viime päivinä olleet erittäin synkkää ja murheellista seurattavaa.

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan torstaina 24. helmikuuta, minkä jälkeen Ukraina julisti maahan sotatilan. Ukrainan sodan synnyttämä uutisointi sekä aikuisten huolestuneisuus näkyvät myös lapsille ja voivat herättää paitsi kysymyksiä myös huolta ja pelkoja omasta turvallisuudesta.

”Hyvin pienetkin lapset näkevät uutiskuvia ja voivat osata jo lukea. Otsikoita ja aiheita onkin tarpeen käsitellä yhdessä ja suojella lasta jatkuvalta uutisoinnilta”, Tervevystalon johtava psykologi Tuija Turunen muistuttaa.

”Tiedämme, että esimerkiksi WTC-iskujen ja kouluampumisten aikainen uutisointi horjutti lasten turvallisuuden tunnetta ja näkyi traumaperäisen oireilun lisääntymisenä”, hän jatkaa.

Turusen mukaan aikuisen on tärkeä kuulla lapsen epäsuoratkin kysymykset ja toisaalta kysyä rohkeasti itse, mitä lapsi on mahdollisesti kuullut, nähnyt tai miettii.

”On valmistauduttava vastaamaan vakaviinkin kysymyksiin: mitä sota tarkoittaa? Olemmeko me turvassa”, psykologi toteaa.

Kerro ikätasoon sopivalla tyylillä

Terveystalon mukaan sota on lapselle hyvin abstrakti ja sanana pelottava asia. Aiheesta keskustellessa on tärkeä muokata viestiä ikätasoon sopivaksi; ei vähätellä, mutta ei myöskään liioitella.

”Pienelle lapselle niukat ja konkreettiset vastaukset riittävät, vähän vanhemmat lapset haluavat usein tietää enemmän”, Turunen kertoo.

Psykologin mukaan lapselle voi esimerkiksi kertoa, kuinka Suomi ja eri maiden johtavat tekevät nyt kovasti töitä, jotta rauha palaisi nopeasti. Turunen lisää, että sotaa voi yrittää selittää itselle luontevilla tavoilla, vaikkei sen ymmärtäminen ole välttämättä helppoa aikuisellekaan.

”Omaakin huolta saa sanoittaa lapselle tai miettiä yhdessä, mikä nyt auttaisi. Mikä auttoi silloin, kun korona huoletti? Kokeillaanko niitä keinoja vai keksitäänkö uusia”, hän sanoo.

Lapset reagoivat eri tavoin

Terveystalon mukaan lapsen ahdistus voi ilmetä esimerkiksi nukkumisvaikeuksina ja painajaisina, ärtyisyytenä tai vetäytymisenä. Turunen neuvoo tarkkailemaan muutoksia oman lapsen käytöksessä ja puuttumaan asiaan matalalla kynnyksellä.

”Lapset reagoivat hyvin eri tavoin ja jotkut eivät reagoi laisinkaan. Tällöin on tärkeä olla lietsomatta itse tilannetta”, Turunen muistuttaa.

Jos lapsen olo on tuskainen ja tukala, asioita voi käsitellä myös muuten kuin puhumalla.

”Lapselle voi avoimen keskustelun lisäksi tarjota muita keinoja, joilla ahdistusta ja huolen tunnetta saa purettua. Lapsen kanssa voi työstää asioita esimerkiksi piirtämällä tai maalaamalla”, psykologi neuvoo.

Huolivapaata aikaa

Turusen mukaan nyt on tärkeä antaa sekä lapselle että itselle huolivapaata aikaa. Kotona tehdään niitä tavallisia asioita, jotka luovat turvaa ja jatkuvuutta.

”Leivotaan pullaa, pelataan pelejä ja liikutaan. Yhteinen aika ja vanhemman aito läsnäolo on valtavan tärkeä viesti lapselle siitä, että tästäkin selvitään kyllä”, Turunen selittää.

Lasten parasta tukemista onkin se, että vanhemmat ovat tietoisia omasta voinnistaan ja siitä, millaisia viestejä oma keho, syli ja katse lähettävät. Terveystalon mukaan niitä peilaten lapsi tulkitsee, onko turvallista.

”Vanhemman ahdistus voi vaikuttaa lapseen, vaikkei tällä vielä sanoja olisikaan. Siksi on niin tärkeää, että vanhemmat pitävät huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan sekä löytävät keinoja oman olonsa helpottamiseen”, Turunen sanoo.

”Esimerkiksi median jatkuva seuraaminen ylläpitää kehon valmiustilaa, jolloin myös omaa ruutuaikaa olisi hyvä rajoittaa. Kun omia tunteita pystyy mahdollisimman hyvin käsittelemään, jää tilaa ja voimavaroja ottaa vaikea asia myös lapsen kanssa puheeksi”, hän päättää.