Tutkimus: Avioero kulkee suvussa ja voi olla geneettistä

Tutkimuksella voi olla vaikutuksia siihen, miten avioliittoneuvojat tarjoavat apua pareille.

Tutkijoiden mukaan avioliiton päättyminen eroon kulkee suvussa ja voi olla geneettistä, kertoo brittilehti The Independent.

On entuudestaan tiedossa, että avioeroperheiden lapset ottavat itsekin todennäköisemmin avioeron kuin lapset, joiden vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. The Independentin mukaan on oletettu, että tämä johtuu ympäristötekijöistä ja siitä, että avioero on normalisoitunut kehittyvälle lapselle.

Tutkimus kuitenkin paljasti, että kytköstä ei ole olemassa adoptoitujen lasten kohdalla, mikä tarkoittaa sitä, että on mahdollista, että avioeron todennäköisyys on geneettistä. Avioeron todennäköisyys adoptoitujen lasten kohdalla on läheisemmin linjassa heidän biologisten vanhempien kanssa kuin adoptiovanhempien kanssa.

Yhdysvaltalaisen Virginia Commonwealth University -yliopiston ja ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkimuksella voi olla vaikutuksia siihen, miten avioliittoneuvojat tarjoavat apua pareille, joiden suhde on ajautumussa karille.

Tutkimusta tehneen tohtori Jessica Salvatoren mukaan tutkijat koettivat vastata kysymykseen, miksi avioero kulkee suvussa.

”Tällä hetkellä suurin osa todisteista osoittaa ajatukseen, että avioero kulkee suvussa sen takia, koska kasvaminen avioeron ottaneiden vanhempien kanssa vähentää sitoutumista ja ihmissuhdetaitoja, joita tarvitaan avioliitossa”, Salvatore sanoi.

”Joten jos pulassa oleva pariskunta tulee terapeutin luokse ja osana osapuolten perhetaustan selvittämistä selviää, että toinen on kasvanut avioeroperheessä, sitten terapeutti voi tehdä sitoutumisen tehostamisesta tai ihmissuhdetaitojen vahvistamisesta heidän kliinisten toimien fokuksen”, hän jatkoi.

Jos avioeroon vaikuttavatkin geenit, voi tämä olla turhaa. Sen sijaan Salvatore suosittelee, että enemmän aikaa pitäisi käyttää tyypillisten persoonallisuuden piirteiden selvittämiseen, mitkä on aiemmin yhdistetty avioeroon, kuten runsas negatiivisuus ja vähäinen määrä rajoitteita.

Tutkimuksen tekoon osallistunut tohtori Kenneth Kendler kuvaili löydöstä merkittäväksi.

Lähde: The Independent