Tahaton lapsettomuus ja hoidot kuormittavat mieltä – ”hoidot olivat elämäni kamalinta aikaa”

Tällä viikolla vietetään tahattoman lapsettomuuden kampanjaviikkoa, eli Simpukka-viikkoa.

Simpukka-viikko muistuttaa, että vanhemmuus ei ole itsestään selvää: kaikista ei tule toiveistaan huolimatta vanhempia ja joillakin matka vanhemmaksi on pitkä ja kipeä. Tahaton lapsettomuus onkin yksi aikuiselämän suurimmista kriiseistä.

Lapsettomien yhdistys Simppukka ry:n mukaan joka viides hedelmällisessä iässä oleva kohtaa tahattoman lapsettomuuden. Taustalla voi olla esimerkiksi hedelmällisyyteen liittyviä ongelmia tai muita fysiologisia syitä, lapsitoiveen eriävyys oman kumppanin kanssa tai kumppanin puute.

Tahaton lapsettomuus ja lapsettomuushoidot kuormittavat kehoa ja mieltä. Useimpiin hoitoihin liittyy fyysisesti raskaita toimenpiteitä, mutta hoitoihin osallistuneet arvioivat henkisen taakan kuitenkin jopa raskaammaksi.

Lapsettomuushoidoissa olevan henkiseen jaksamiseen vaikuttavat Simpukan mukaan esimerkiksi mahdollisesti taustalla oleva tahattoman lapsettomuuden kokemus, jonotustilanteeseen, naisen kuukautiskiertoon ja klinikan aukioloaikoihin liittyvät hoitojen aikataulut, hoitojen onnistumisen epävarmuus tai esimerkiksi lahjasukusolujen käytön tarve.

”Hoitoja kuvataan emotionaalisena vuoristoratana, jossa toivo, suru ja pettymykset vuorottelevat jopa vuosien ajan. Psykososiaalisen tuen tulisi olla osa hoitopolkua siten, että tuen tarve tunnistetaan ja tukea tarjotaan oikea-aikaisesti ja riittävästi”, Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio sanoo.

Tuelle suuri tarve

Simpukan teettämän kyselyn mukaan valtaosa lapsettomuushoidoissa käyvistä kaipaisi hoitojen aikana tukea (89%), mutta vain harva saa sitä. Yhdistys vaatiikin psykososiaalista tukea kiinteäksi osaksi lapsettomuuden hoitoa.

Kyselyyn vastasi 419 lapsettomuushoidoissa kahden viime vuoden aikana ollutta henkilöä. Vastanneista 77 prosenttia ilmoitti, että tukea oli saatavilla erittäin huonosti (47 %) tai huonosti (30 %).

Valtaosa ilmoitti, että lapsettomuuden ja hoitojen psykososiaalisia vaikutuksia ei otettu hoitojen aikana puheeksi ollenkaan (46 %) tai ne otettiin puheeksi vain harvoin (33 %). Vastaajista 89 % vastaajista ilmoitti, että olisi tarvinnut hoitojen aikana tukea.

”Sadasta lapsettomuushoidoissa käyvästä henkilöstä vain kahdeksan saa tarvitsemaansa apua. Tuen puuttuminen vaikuttaa tuen tarpeen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Tukimahdollisuuden olemassaolo ei tullut joillekin edes mieleen vaan he uskoivat hoidoissa keskityttävän vain fyysiseen puoleen”, Savio kertoo.

”Sietämätön suru”

Simpukan mukaan moni vastaaja totesi jääneensä lähes kokonaan ilman tukea. He olivat käyneet hoidot läpi ilman, että heidän psyykkisestä hyvinvoinnistaan oltaisiin oltu kiinnostuneita tai että siihen olisi tarjottu tukea.

”Vastauksissa toivottiin, että joku olisi joskus muistuttanut, ettei kaiken aikaa tarvitse olla reipas ja pirteä. He toivoivat henkilökunnalta kuulumisten ja voinnin kyselyä, myötätuntoa ja ymmärtävää, sensitiivistä ja kaikenlaiset tunteet vahvistavaa kohtelua”, Savio sanoo.

Lapsettomuushoidoissa käyvät kokivat, että henkilökunnan näkyvän kiireen vuoksi aikaa tai tilaa huolien ja tuen tarpeen esittämiselle ei ollut. Vastausten mukaan lapsettomuusklinikat keskittyvät tutkimus- ja hoitokäynneillä lääketieteellisiin toimenpiteisiin, ja psyykkisen tuen tarpeet joko ohitetaan tai jätetään kokonaan huomiotta.

Yhdistys keräsi kyselyssä lapsettomuushoidoissa käyneiden kokemuksia. Alla niistä muutama:

“Koko lapsettomuushoidot olivat elämäni kamalinta aikaa, ja kun lasta ei saatu, sekin oli sietämätöntä. Samoin epätoivoinen odotus ennen hoitoja, ja se kun katselet toisten onnea ja sitä, kuinka heillä elämä menee eteenpäin. Kyllä se toi monenlaisia pelottavia tunteita kaikki.”

“Sietämätön suru, joka on vaikuttanut arjessa kaikkeen. Olisin kaivannut apua pettymysten sietämiseen ja toisaalta toivon luomiseen. Kaipasin kuulluksi ja nähdyksi tulemista, ja erityisesti tietoa siitä, että kaikki kokemani tunteet ovat normaaleja.”

“Kukaan ei ole kysynyt, miten jaksan piikkien ja lääkkeiden kanssa, tai miltä on tuntunut, kun arki pyörii kierron päivien laskemisen ympärillä.”

“Pettymys omaan itseen ja kehoon, katkeruus ja eristäytyminen ystäviä kohtaan. Itsetuhoiset ajatukset, koska ei näe tulevaisuutta ilman lapsuudesta asti haaveissa ollutta isoa perhettä.”

“Lapsettomuus jo ylipäätään aiheuttaa surua. Hoitojen aikana koetut pettymykset, ja kun lahjamunasoluhoidoissa jouduin luopumaan toiveesta omaan biologiseen lapseen. Negatiiviset hoitotulokset ja niiden aiheuttamat pettymys, suru ja toivottomuus. Pitkittyneen hoitoprosessin vaikutukset parisuhteeseen sekä taloudelliset haasteet suhteessa lapsitoiveeseen. Klinikoiden erilaiset ja epäselvät käytännöt.”

”Vastaanotolla on aina niin kiire. Ei ole mahdollisuutta kysyä, kun on koko ajan sellainen tunne, että pitäisi kiireellä lähteä pois.”

”Kukaan ei kysynyt, tarvitsenko tukea.”

Verkossa ohjelmaa

Simpukka-viikon lopulla vietetään lapsettomien lauantaita 7. toukokuuta. Yhdistyksen mukaan päivä muistuttaa siitä, ettei vanhemmuus ole itsestään selvää.

Päivän aikana järjestetään erilaista ohjelmaa verkossa kello 12-15:30. Osallistuminen on kaikille avoin sekä maksuton ja voit liittyä mukaan silloin kuin itsellesi parhaiten sopii tai olla mukana koko päivän ajan.

Lapsettomien lauantain ohjelman löydät täältä. Lisätietoa ja tukea löydät Simppukka ry:n sivuilta täällä.

Kerroimme viime vuonna Simpukka-viikon aikana psykologin vinkkejä lapsettomuuskriisiä läpikäyville, ja voit tutustua niihin täällä.