Helposti innostuva insinöörin tytär tutkii digitalisoituvan median tulevaisuutta ja unelmoi vapaaehtoistyöstä Australiassa kilpikonnia pelastamassa.

Aalto-yliopistossa väitöskirjaa tietojärjestelmätieteistä tekevä 27-vuotias tutkija Noora Pinjamaa kiinnostui jo pikkutyttönä kaikenlaisista sähköisistä laitteista, mutta sydäntä lähellä on myös matkailu. Helsingin Lauttasaaressa avopuolisonsa Sampsan ja koiransa Rubyn kanssa asustava Pinjamaa onkin nähnyt maailmaa; omien sanojensa mukaan Pinjamaa on asunut lähes puolet elämästään ulkomailla.

Joogaa harrastava tutkija kertoo nyt Nainen.comin haastattelussa muun muassa arjestaan, työstään sekä siitä, minkälainen kokemus oli olla vierailevana tutkijana yliopistossa Kaliforniassa.

 

Tutkit digitalisoituvan median tulevaisuutta Aalto-yliopistossa, minkälaista tämä on käytännössä?

Työni sisältää paljon media-alaan liittyvien tutkimusten, uutisten ja blogien seuraamista sekä osallistumista erilaisiin seminaareihin ja konferensseihin. Lisäksi pyrin keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia alan asiantuntijoiden kanssa aina kun mahdollista.

Minkälainen on tyypillinen (työ)päiväsi?

Herätyskello soi 6:30. Ennen kuin saan silmäni auki Ruby-koira on jo tervehtimässä sängyn vieressä. Aamulla vastaan meileihin kotitoimistolla ja käyn lenkillä koiran kanssa, minkä jälkeen siirryn työhuoneelleni Aalto-yliopistolle. Toimistolla aika jakautuu palavereiden, lounaan ja tutkimustyön välille. Kello 15:00-18:00 jatkan vielä artikkelin kirjoittamisen parissa. Kotiin päästyäni laitan ruokaa ja syömme mieheni kanssa ja yleensä loppuillasta ulkoillaan ja katsotaan televisiota tai lueskellaan sohvalla löhöten.

Miten rentoudut työviikon päätteeksi?

Käytän enemmän aikaa ruuanlaittoon ja uusien reseptien kokeiluun, käyn ulkoilemassa, joogassa ja kuntosalilla sekä vietän aikaa perheen ja/tai ystävien kanssa.

Miten päädyit omalle alallesi?

Insinöörin tyttärenä olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut kaikenlaisista ja kokoisista sähköisistä laitteista. Uskon erityisesti digitalisoitumisen potentiaaliin niin arjessa kuin yrityksissäkin, ja siksi koen olevani todella onnekas voidessani tutkia kuinka digitalisaatio muovaa media-alan tulevaisuutta.

Olet aiemmin toiminut digitaalisen markkinoinnin parissa ja ohjannut useiden yritysten nettisivujen uudelleensuunnittelua. Mikä sai sinut siirtymään näistä töistä tutkijaksi?

Graduohjaajani ottivat minuun yhteyttä ja suosittelivat hakemaan positiota Aalto-yliopistosta. En tiennyt tuolloin mitä tohtorikoulutus käytännössä olisi ja ajattelin, että en menetä mitään, jos paikkaa hakisin. Kun sain paikan, päätin kokeilla ja katsoa miltä tutkijana olo tuntuisi ja tähän mennessä olen nauttinut työstäni suunnattomasti.

Olet teknisenä tukena Aalto-yliopiston ja Elinkeinoelämän keskusliiton välisessä projektissa. Minkälaisena näet naisen aseman teknologia-alalla?

Myönnettäköön, että naisia on selvä vähemmistö, ja se on mielestäni kovin harmillista – erityisesti, kun tiedän kuinka teräviä digitalisaation johtajia naiset voivat olla. Tästä huolimatta olen aina työssäni kokenut olevani tasavertaisessa asemassa mieskollegojen kanssa.

Olit vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, minkälainen kokemus se oli?

Yksi elämäni ikimuistoisimmista. Yliopistona ja erityisesti kampuksena Berkeley oli aivan eri kaliiberia kuin mihin on Pohjoismaissa tottunut. Alkuunsa kaikki tuntui suurelta – etäisyydet kampuksella ja rakennukset (tai suurin osa) olivat mahtipontisia ja samalla upeasti suunniteltuja. Puhumattakaan kaikista mahdollisista urheilutiloista ja -kentistä, joita riitti olympiauima-altaasta tennis- ja rugby-kenttiin.

Erityisesti tulen kuitenkin muistamaan ihmiset ja innostavan ilmapiirin. Kaliforniassa oli tekemisen meininki, mikä inspiroi minua omassa työssäni. Osallistuin ennakkoluulottomasti kaikkiin mahdollisiin laitoksen tapahtumiin ja seminaareihin ja olen kiitollinen siellä tapaamistani uskomattoman fiksuista ja mielenkiintoisista ihmisistä.

Olet asunut Suomen lisäksi jo mainitussa Kaliforniassa sekä muun muassa Italiassa, voisitko kuvitella jättäväsi Suomen ja tekeväsi uraa maan rajojen ulkopuolella?

Voisin hyvinkin. Sydämeni hakkaa tiuhemmin ja innostun aina, kun pääsen puhumaan vieraita kieliä, kuten englantia, ranskaa tai ruotsia. Suomeen on aina ihana palata, mutta muutamat vuodet esimerkiksi Ruotsissa Göteborgissa houkuttelisivat kyllä.

Rakastat matkustamista, mitkä ovat unelmiesi matkakohteita?

Koen, että kotini on kaikkialla siellä, missä olen joskus asunut. Tästä syystä olen pakahtua onnesta aina, kun saan mahdollisuuden matkustaa esimerksiksi Göteborgiin tai Bordeaux’seen. Olen kuitenkin myös listannut matkakohteita, joissa en ole koskaan ollut ja joihin vielä jonain päivän haaveilen meneväni. Näitä ovat Hawaii, Etelä-Korea (Seoul) ja Uusi-Seelanti. Hawaii, koska kollegani ovat kuvailleet sitä upeaksi paratiisiksi vaellusmahdollisuuksineen ja mahtavine tulivuorineen. Etelä-Korea, koska yksi parhaista ystävistäni oli aikoinaan siellä vaihto-oppilaana ja kertoi kuinka moderni, herkullinen ja jännittävä kaupunki Seoul on. Viimeisenä Uusi-Seelanti, koska muutama vuosi sitten eräs sieltä kotoisin oleva professori kertoi minulle, kuinka upea luonto ja lämmin ilmasto siellä on ja toisaalta kuinka lämminhenkisiä ihmisiä maassa voi tavata.

Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua ja mitä tekemässä?

Näen itseni Suomessa yliopistossa professorina, joka käy pitämässä vierasluentoja muun muassa Kaliforniassa ja Ruotsissa uusimmista työtä parantavista ja edistävistä teknologioista. Näen yritysmaailman todella tärkeänä osana tutkimustyötäni ja siksi teen myös tiiviisti yhteistyötä yritysten kanssa.

Olet mukana Aalto Women in Business -yhteisössä. Kertoisitko tästä hieman tarkemmin lukijoillemme?

AWiB on Aalto-yliopiston (toki muutkin saavat liittyä) naispuolisten alumnien verkosto, jossa jäsenet voivat jakaa ajatuksia ja ideoita. Verkostossa naiset saavat kannustusta ja inspiraatiota tulevaisuuden urapoluille. Yhteisön karismaattisten jäsenien lisäksi AWiB järjestää useamman tapahtuman vuodessa, kuten workshopin johtamisesta tai palkkaneuvotteluista, mitä usein vetävät yritysmaailmasta tutut naisjohtajat.

Mistä unelmoit?

Unelmoin, että voisin joku päivä lähteä muutamaksi kuukaudeksi vapaaehtoistöihin Australiaan pelastamaan kilpikonnia.

Mikä inspiroi sinua?

Olen erittäin eläinrakas ja siksi ei varmaan yllätä ketään, että olin todella innoissani kun keväällä 2011 sain mahdollisuuden osalistua WWF:n öljyntorjunnan johtajakoulutukseen (koulutuksessa käydään muun muassa läpi kuinka vaaraan joutuneita eläimiä voidaan auttaa). Koulutuksesta inspiroituneena halusin tehdä enemmän maailman eläinten hyväksi. WWF:n kautta löysin nopeasti loputtoman listan mahdollisuuksia. Yksi näistä oli uhanalaiset kilpikonnat. Siksi unelmoin, että voisin joku päivä lähitulevaisuudessa lähteä muutamaksi kuukaudeksi vapaaehtoistöihin Australiaan pelastamaan kilpikonnia.

Miten sinä itse – esimerkiksi työsi ohessa – inspiroit muita?

Kollegani sanovat usein, että olen aurinkoinen ja piristävä työkaveri. Pistän koko sydämeni siihen mitä teen ja uskon, että se heijastuu myös ympärilleni. Opetustyössä ja oppilaiden ohjauksessa saan usein kiitosta siitä, että osaan kuunnella muiden tarpeita ja kykenen yleensä tunnistamaan heidän kokemansa haasteet ja tekemään niistä helpommin voitettavia.

 

Voit tutustua Nooraan hänen Linkedin-profiilissaan ja löydät hänet myös sosiaalisessa mediassa Twitteristä.

[vieraskyna]

Tiedätkö tai tunnetko sinä jonkun ihailtavan naisen? llmianna seuraava Supernainen ja lähetä meille viestiä sähköpostitse!

[/vieraskyna]

Aiheet Haastattelut Haastattelut Noora Pinjamaa Supernainen Supernainen Tutkija