Rakkauselämän muutokset vaikuttavat liikkumiseen: Eronneet miehet ja uuden kumppanin löytäneet naiset liikkuvat vähemmän

Tutkimuksessa seurantajakson aikana kuitenkin havaittiin, että kokonaisaskelmäärät ovat nousussa.

Parisuhteen muutoksilla on yhteyksiä fyysiseen aktiivisuuteen, ilmenee tuoreessa Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa. Neljän vuoden seurantatutkimuksen aikana eronneiden miesten arkiaskeleiden kokonaismäärä väheni.

Samanlainen havainto tehtiin myös naisilla, jotka olivat mittauspisteiden välisenä aikana löytäneet uuden puolison. Heillä kokonaisaskelmäärä väheni merkittävästi verrattaessa koko jakson ajan naimisissa olleisiin naisiin.

Tutkijoiden mukaan on vaikea sanoa yhtä selittävää tekijää parisuhteen muutosten vaikutuksista fyysiseen aktiivisuuteen.

”Vaikuttaa siltä, että elämäntilanteen muutos eron tai uuden parisuhteen myötä vaikuttaa aktiivisuuteen miehillä ja naisilla eri tavoin”, tutkijatohtori Kasper Salin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta pohtii tiedotteessa.

Tutkimuksessa selvitettiin myös, onko sosioekonomisella asemalla yhteyksiä fyysisen aktiivisuuden muutoksiin. Tutkimuksessa selvisi, että ylimpään sosiaaliluokkaan kuuluvien miesten viikonlopun päivien ja naisten arkipäivien aerobisten askelten määrä oli noussut merkittävästi neljän vuoden aikana.

”Todennäköistä on, että he ovat lisänneet liikuntaharrastuksen kaltaista pitempikestoista ja intensiivisempää liikkumista tai esimerkiksi kävelylenkkeilyä”, tutkijatohtori sanoo.

Tutkimuksessa askeleet mitattiin viikon ajan vuosina 2007 ja 2011 noin tuhannelta osallistujalta, jotka tutkimuksen alussa olivat 34-49-vuotiaita. Vaikka muutokset rakkauselämässä vaikuttivat tietyissä tilanteissa askelmääriin niitä vähentäen, nousi kokonaisaskelmäärät seurantajakson aikana hieman.

Suositellun 10 000 päivittäisen askeleen määrän saavutti vuonna 2007 viidennes (19%) ja vuonna 2011 neljännes (25%) osallistujista.

”Pidemmän aikavälin seurannat objektiivisesti mitatusta aktiivisuudesta ovat harvinaisia. Tässä tutkimuksessa käytetty askelmittari antaa luotettavamman kuvan kokonaisaktiivisuudesta kuin esimerkiksi perinteisesti käytetty kyselylomake”, Salin kertoo.

Askelmäärän nousu seurantajakson aikana on tiedotteen mukaan erityisen positiivinen asia.

”Seurantajakso kuitenkin osoitti, että askelmäärien nousu keskittyy ylimpiin sosiaaliluokkiin, etenkin aerobisissa askeleissa. Fyysisen kunnon ja työkyvyn ylläpitämisen näkökulmasta juuri aerobisen askelten lisääminen onkin tärkeää”, Salin toteaa.

Tutkija kuitenkin muistuttaa arkiliikunnan merkityksestä. Kun kokonaisaskelmäärästä vähennetään aerobiset askeleet (pidempikestoinen ja intensiivinen liikuntajakso, askeltiehys vähintään 60 askelta minuutissa), jäävät jäljelle arkiaskeleet, jotka kuvaavat päivittäistä muuta aktiivista liikkumista.

” Askeleet kertyvät päivän mittaan moneen otteeseen, mikäli siihen antaa mahdollisuuden. Askelten lisäämiseksi ei välttämättä tarvitse joka päivä lähteä erikseen liikkumaan. Sen sijaan arjen valintoihin tulisi kiinnittää huomiota. Osa päivittäisistä siirtymistä voisi tehdä auton sijasta kävellen tai hissin vaihtaa portaisiin”, Salin ehdottaa.

Jyväskylän yliopiston tutkimus on osa LASERI-tutkimuskokonaisuutta. LASERI (Lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskitekijät) on yli 30 vuotta kestänyt seurantatutkimus, jota johtaa Turun yliopiston professori Olli Raitakari.

Tutkimus julkaistiin Scandinavian Journal of Public Health -journalissa. Voit tutustua siihen lisää täällä.