Vanheneminen on sitä, että ihminen kasvaa vanhaksi.

Vanhentuminen alkaa jo varhain, eikä sitä voi nykytiedekään hidastaa. Ja miksi pitäisikään? Vanheneminen on arvokasta. Se on merkki siitä, että ihminen on vihdoin saavuttamassa tai saavuttanut kypsän iän ja on kykeneväinen tekemään itsenäisiä päätöksiä elämänsä suhteen. Se on myös merkki siitä, että ihminen on nauttinut elämästään ja ollut iloinen. Kaikki nuo rypyt silmäkulmassa ja suupielessä kertovat vain tarinaa; elämän aikana on naurettu ja hymyilty – on otettu kaikki irti, mitä otettavissa on.

Vanheneminen ei ole rikos, eikä siitä saisi tehdä sellaista. Erityisesti naisia katsotaan ja jopa kohdellaan kaltoin, kun nämä ylittävät keski-iän kultaisen rajapyykin. Ihmiset ja media keskittyvät ruotimaan ’rupsahtanutta’ julkisuudenhenkilöä, koska tämä on menettänyt hohdokkuutensa. Aika on ajanut henkilön ohi. Tällaiselle henkilölle myös työpaikat ovat kiven alla, etenkin ulkonäkökeskeisessä liiketoiminnassa. Miksipä esimerkiksi James Bondeiksi kelpaavat vanhat miehet, kun heidän rinnallaan kerta hyppii toinen toistaan nuorempia ja vetreämpiä neitoja? Eivätkö Monica Bellucit kelpaa?

Vanheneminen ei ole synti, joka kaipaisi armahdusta. Vanha ihminen on kokenut ja elämää nähnyt; ymmärtää oman itsensä ja omat tarpeensa osana laajempaa kokonaisuutta ja ihmisyyttä. Vanhuuden myötä ihminen itsevarmempi, rohkeampi ja paremmin oman arvonsa tunteva. Jos vanhukset itsekin kunnioittavat itseään, miksi me emme kunnioittaisi heitä hieman enemmän. Voisimme ottaa tässä oppia hieman Japanista. Vanhuutta ja vanhuksia tulisikin paitsi arvostaa vahvemmin, myös käsitellä ja pyrkiä käsitteellistämään laajemmin ja monipuolisemmin.

Vanhuus on oikeastaan varsin moniulotteista. Vanhuus on vetovoimaa. Vanhuus on voimavara. Vanhuus on myös seksikästä. Vanha ihminen ei ole suinkaan mikään kääkkä; ikäloppu vätys, jolla ei riittäisi mielenkiintoa muuhun kuin kiikkustuolissa istumiseen. Ikinuoruus – sen tavoittelu ja ihannointi – alkaa olemaan tässä maailmassa, tällä vuosisadalla ja näissä olosuhteissa, yliarvostettua. Kuka toisi vanhuksille kuuluvan arvon ja heidän kaipaamansa aktiivisuus-statuksen takaisin? Kuka palauttaisi vanhuksiin kohdistuvan ihailun ja toisi tietoisuuteen kaiken tuon vanhuksissa piilevän energian? Vanhuus täytyy palauttaa kunniaan. Kukkasten ei pidä antaa kuihtua ikkunalaudalle.

Aiheet Kolumnit Vanheneminen Vanhuus