Jos olet äiti niin tiedät että arkipäivät ovat samalla ihania, raskaita ja stressaavia – kaikkia tunteita samanaikaisesti.

Äitinä eläminen on täynnä haasteita ja joskus tuntuu siltä kuin tahmeat kädet, pöydälle läikkynyt maito, tahrat ja pyykkivuoret ovat ainoita asioita maailmassa. 

Ja kun olet saanut kotiaskareet valmiiksi niin tilalle on jo tullut läjäpäin uusia askareita. 

Äitien kärsivällisyys tuntuu kuitenkin loputtomalta.

Heather Duckworth on äiti, joka tietää kaiken tämän paremmin kuin hyvin. Nyt Heatherilla on yksi sanoma, jonka hän haluaa kaikkien vanhempien mieleen.

Valitettavasti hän joutui kokemaan traagisen asian ennen kuin hän ymmärsi elämän merkityksen.

Heather Duckworth on samanlainen kuin moni muukin äiti, mutta eräs asia erottaa hänet muista. 

Hän menetti nuoren poikansa vuosia sitten ja haluaa tämän vuoksi jakaa oman tarinansa kaikille muille vanhemmille

Heather jakoi tarinan Facebookissa otsikolla ”Tuo sininen läikkä.” Kun luet tarinan niin ymmärrät varmasti miksi se on koskettanut niin monia. 

Kaikki alkoi, kun Heather poimi limapallon lattialta, jonka hänen tyttärensä oli pudottanut. Hänen tyttärensä teki parhaansa siivotakseen limapallon aiheuttaman tahran, mutta Heather joutui kohta rientämään apuun. 

Heather oli luonnollisesti turhautunut ja hän mutisi itsekseen. Hän kuitenkin tajusi nopeasti, että pieni tahra ei ollut minkäänlainen syy suuttua. 

Hän muistelee 14 vuotta takaisin ajassa. Heather oli 2-vuotiaiden kolmosten ja yhden 4-vuotiaan äiti. Hän ei ollut vielä saanut tytärtään. 

Juuri tuona iltana hän taisteli saadakseen kaikki pojat sänkyyn. Mutta neljä pientä lasta samassa talossa muistuttaa joskus eräänlaista pyörremyrskyä – kaaokselle ei näkynyt loppua. 

Hän käytti suurimman osan ajasta lasten jahtaamiseen ja tunsi olevansa kolmannen maailmansodan keskipisteessä. 

”Käteni olivat täynnä, ja niin myös sydämeni.” 

Illan lähestyessä 14 vuotta sitten, kaikki lapset olivat käyneet kylvyssä ja syöneet iltapalan. Heatherin täytyi vain tehdä viimeinen steppi ennen kuin kaikki olisi valmista. 

Lapset kuuntelivat radiota täysillä, tanssivat ja lauloivat – he pitivät hauskaa ja leikkivät tuttuun tapaan. Tämä oli kuitenkin monesta syystä viimeinen kerta, kun tämän tyyppisiä iltarientoja järjestettiin kyseisessä talossa. 

Tyttoleikkiileluillahuoneessa

Kesken riehumisen, Heather huomasi jotain matolla. Siihen oli ilmestynyt suuri sininen läikkä

Yksi kolmosista, Jacob, seisoi lattialla ja piti kädessään kuulakärkikynää, joka oli hajonnut – muste oli levinnyt matolle. Mustetta oli myös yöpaidalla, hänen vartalon päällä ja kaikkialla.

Heather huomatessa tahrojen määrän, oli hän vähintäänkin turhautunut. Mitta oli tulossa täyteen. 

”Olin niin hemmetin vihainen ja otin poikaani kädestä kiinni ja vein hänet kylpyhuoneeseen pestäkseni hänet. Mieheni alkoi pestä mattoon ilmestynyttä läikkää. Silmissäni oli tuskan kyyneleitä. Olin niin väsynyt. Ja vihainen. Todella vihainen. En ollut vihainen pojalleni – joka oli sininen kuin smurffi – olin sen sijaan vihainen itseni, sillä olin jättänyt kynän lasteni ulottuville”, äiti kertoo ja jatkaa: 

”Olimme asuneet talossamme vain kuuden kuukauden ajan ja nyt matto oli aivan pilalla. Me hieroimme tahraa yli kuukauden ajan, mutta se ei lähtenyt millään.” 

Heather ja hänen miehensä palkkasivat myös siivoojan, mutta eivät olleet tyytyväisiä lopputulokseen

Turhautuneisuus kasvoi

Tahra kävi Heatherin hermoille ja sai hänet vihaiseksi.

”Tunsin oloni vihaiseksi ja ärtyneeksi siksi, että olin jättänyt kynän lapseni ulottuville ja tunsin olevani epäonnistunut äiti. Sininen tahra aiheutti paljon negatiivisia ajatuksia elämässäni. Minä vihasin sitä”, Heather kertoo. 

Heatherin turhautuneisuus sinistä läikkää kohtaan kasvoi, mutta kaikki turhautuneisuus kuitenkin katosi silmänräpäyksessä. 

Kynän hajottaneella pojalla todettiin syöpä. Jacob menehtyi kaksi vuotta diagnoosin jälkeen.

Jacob oli poissa, mutta sininen läikkä oli edelleen matossa

”Se on edelleen siinä… ja nyt… se on ikuinen muisto pojastani. Se on myös jatkuva muistutus siitä kuinka turhasta asiasta hermostuin… Jotain niin epäolennaista.”

Heather toivoo, että kaikki äidit tiedostavat ongelmien läsnäolon pienten lasten kanssa. Nämä ongelmat tulevat jatkumaan, vaikka lapset vanhenevat. 

Tänä päivänä sininen läikkä on pysyvä muistutus elämän haasteista, mutta samalla erinomainen osoitus siitä, että tällaiset tilanteet tekevät elämästä elämisen arvoista. 

Se on pysyvä muistutus siitä, ettei turhista asioista kannata suuttua. Se on pysyvä muistutus siitä, että ”tavarat” eivät ole tärkeitä, vaan ihmiset. 

Se on pysyvä muistutus siitä, että onnettomuuksia ja tapaturmia sattuu. Pysyvä muistutus siitä, että pienistä asioista ei kannata murehtia ja että tärkeimmistä asioista kannattaa pitää kiinni. 

Heather tarkoittaa pienillä asioilla ”sinistä läikkää”, joita hän ottaisi tänä päivänä taloonsa vaikka miljoonia, jos saisi rakkaan poikansa takaisin. 

Hän haluaa muistuttaa kaikkia vanhempia olemaan stressaamatta turhista asioista, jotka eivät vaikuta hyvinvointiin – sillä muussa tapauksessa he unohtavat nauttia niistä asioista joilla todella on merkitystä. 

Heather ei tänä päivänä murehdi sotkujen, pyykkien ja vastoinkäymisten keskellä, sillä hän muistaa ajan jolloin Jacob oli sairaalassa ja taisteli hengestään. Sen rinnalla arjen vastoinkäymiset eivät ole ärtymisen tai turhautumisen arvoisia. 

Muista keskittyä tärkeisiin asioihin, äläkä murehdi ja pahoita mieltäsi turhista asioista. Elämä on lyhyt ja hauras, joten siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti, vaikka vastoinkäymisiä tuleekin silloin tällöin vastaan. 

Likaiset vaatteet, tahrat tai sotkuinen ruokapöytä eivät ole asioita, joista kannattaa suuttua.

Jaa Heatherin tarina Facebookissa, jotta muut äidit ja isät muistavat pitää kiinni aidosti tärkeistä asioista!